Armont Rafiki
Tämä on virtuaalihevonen
© BAGONIEBOS
Virallinen nimi Armont Rafiki
Rotu Hollanninpuoliverinen Sukupuoli ori Virallinen säkäkorkeus 168.3cm Syntynyt 14.03 2018 Alankomaissa Koulutustaso Grand Prix, koulupainotteinen Kasvattaja neon VRL-05544, Armont Stud Omistaja Kylie VRL-13683, Sir Kai-ga |
Ei meriittejä
Ei tarjolla jalostukseen |
Luonne ja historia
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.
Sukuselvitys
i. SCOVILLE KTK-III
old, 170 cm, cre
ii. Singapore oli voikko 170-senttinen oldenburgori, joka oli hyvän rotutyypin omaava näyttävä ori kullankellertävässä voikossa karvassaan ilman merkin merkkiä. Elegantti ori oli aina osannut esiintyä näyttelyissä edukseen ja oli hienoa huomata, että valtaosa sen varsoista oli perinyt samanlaisen esiintymishalun ja kyvyn kouluratsuiksi. Kasvattajan sydäntä lämmitti vielä erityisesti se, että ori oli suosittu voikkoja tammoja omistavien keskuudessa ja oriin kymmenestä jälkeläisestä peräti puolet on cremelloja tai perlinoja. Koululaatuarvostelussa II-palkinnolle palkittu ori teki hyvän uran kouluratsuna ja kilpaili menestyksekkäästi myös kansainvälisissä kilpailuissa. Orin suvusta löytyy sekä tuntemattomampaa nimeä että tuttuja kilpahevosia. Singapore jätti kyvykkäitä jälkeläisiä, jotka ovat kilpailleet koulua GP-tasolla isänsä tavoin.
iii. Sterling oli voikko 171-senttinen sirorakenteinen oldenburgori, joka on tunnetun kasvattajan jälkeläistöä. Ahkeran kilpailu-uran tehnyt ori omaa vaikuttavan kilpailukalenterin, johon mahtuu useampi arvokilpailu. Varsinkin tuohon aikaan, kun GP-tason kilpailijoita ei ollut paljoa, olivat orin suoritukset ja jälkeläisten syntymä yleinen puheenaihe hevospiireissä. Muutamaan lehtileikkeeseenkin ori taisi päästä. Ori keskittyi pääasiassa kilpailemiseen, eikä omistajalle ollut niin tarvetta käyttää oria siitoksessa, koska se häiritsi kilpailukauteen keskittymistä. Tämän vuoksi Sterlingiltä jäi vain kolme jälkeläistä, jotka kylläkin korvasivat määrää laadulla.
iie. Heliane oli erittäin hyväkäytöksinen rautias oldenburgtamma, joka periytti varsoilleen helppoa käsiteltävyyttä myös. 169-senttinen Heliane kunnioitti kaikenkokoisia ja tasoisia ihmisiä ja oli myös selästä käsin yksinkertainen työstettävä. Hyvän luonteensa ja ratsastettavuutensa ansiosta tamma kilpaili GP-tasolla asti ja sen kahdeksasta jälkeläisestä ainakin kolme on yltänyt samaan. Muutkin ovat toki kilpailleet ainakin jonkin verran koulussa. Helianen uuden omistajan myötä, jota ei kasvatustoiminta juuri kiinnostanut tamma oli pääasiassa kilpailukäytössä ja sai kahdeksan varsaa, joista puolet kasvattajan aikana. Heliane pärjäsi hyvin kansallisissa kisoissa, mutta parempiin karkeloihin ei sillä askellajit riittäneet.
ie. Cayenne tunnettiin hyvästä suvustaan ja ruunivoikko oldenburgtamma myös pitkälti periytti varsoilleen voikkoa väriä, sen kahdeksassa varsassa on kaksi cremelloa joukossa. 172-senttinen tamma oli vaikuttava ilmestys ja isosta koostaan huolimatta lempeä jätti. Hieman siitä tuli esille myös kilpailutilanteissa temperamenttia ja tammamaisuutta, mutta ei mitenkään häiritsevänä osana luonnetta. Yhtä kaikki Cayennen varsat ovat kaikki olleet helppoja käsitellä. Amerikkalaissyntyinen Cayenne vietti kasvattajallaan koko ikänsä ja toimi kilpahevosen uran lisäksi näyttelyissä ja kilpaili myös valjakkoajossa. Tekniikaltaan ja askeliltaan tamma oli enemmän helpon puolen osaaja ja kisaaja, mutta kilpaili kyllä muutamia vaativankin luokan tasolla. Vahvatahtoinen kilpailija teki radalla aina parhaansa ja sen suoritusta oli mukava seurata jo ulkonäön vuoksi. Tammalta jäi kouluratoja kiertäneitä jälkeläisiä.
iei. Goldtanz oli voikko harrasteratsu, joka starttasi muutamia tallikilpailuja kotiseudullaan. 170-senttinen ori periytyy kahdesta kantavanhemmasta, mutta sen omaa sukua ei juurikaan täysiverikasvatuksessa näe. Oldenburg kantakirjaa edustava ori toimi viimeisinä vuosinaan seuramiehen virassa perheen poniruunalle ja kiersi satunnaisesti näyttelyjä. Ratsuna ori oli yhteistyöhaluinen ja periytti samaa ominaisuutta jälkeläisilleen, joita kertyi kahdeksan. Suuremman astutuskäytön pelättiin vaarantavan helpon orin käsittelemistä, vaikka se olikin loppuun asti hyväkäytöksinen, joten pelolle ei ehkä olisi ollutkaan sijaa. Goldtanz kilpaili kouluratsuna vaativia luokkia ja pärjäsi vaihtelevasti.
iee. Cascada oli näyttelykehien ruunikko oldenburgkaunotar, joka pisti ruunat ojennukseen kotilaitumilla. Cascada omasi poikkeuksellisen pyöreän rungon ja sitä verrattiinkin tai erehdyttiin usein luulemaan puoliveriseksi. 168-senttinen tamma oli omistajansa ja kasvattajansa ylpeyden aihe suorittaen nuorena jo vaativan tason liikkeitä koulukilpailuissa. Hyväluonteinen helpon ratsastettavuuden omaava tamma oli vahvaluonteinen, mutta kuitenkin taivuteltavissa työntekoon suhteellisen hyvin opituin keinoin. Tamma kilpaili koulun lisäksi muutamissa pienissä esteluokissa ja huhuttiin että kapasiteettia olisi myös varsoilla ollut estepuolelle, mutta kuitenkin niilläkin päädyttiin lopulta emän tavoin koulu-uralle sitten kasvattajan painostuksesta. Cascada kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se sai siitosurallaan neljä varsaa.
e. RAFINESSE KTK-II, KV-II
kwpn, 166 cm, rn
ei. Westvoorn oli hyvärakenteinen ruunikko ori, joka omasi tarmokkaan, joskin hieman temperamenttisen luonteen. 166-senttinen ori periytti hyvien koululahjojen lisäksi onneksi hieman maltillisempaa luonnetta varsoilleen. Lyhyet sukat joka jalassa olivat Westieksi kutsutun oriin tavaramerkki, joiden ansiosta sen erotti hyvin korkeasukkaisista lajitovereista kasvattajan laitumella. Westie kilpaili lähinnä pienempiä kilpailuja, mutta osallistui muutamiin vaativankin tason kekkereihin koulupuolella. Mitään jymymenestystä ei ori itse kuitenkaan tehnyt radalla, vaikka sen vanhemmat ja osa jälkeläisistä on tunnettujakin kouluhevosia. Erinomaisen kokoamisasteen ori itsekin kyllä omasi, mutta jotenkin sitä ei joko osattu esittää kilpailuissa edukseen tai sitten ori jollakin tapaa jännitti areenalla.
ee. Gawenda oli keskikokoinen puoliveritamma (165cm), joka sopi erinomaisen luonteensa ansiosta junnujen opetusmestariksi ja se johdattikin monen nuoren poneista siirtyjän koulupuolella mestaruuksiin. Lisäksi tamma kilpaili kokeneemman ratsastajan kanssa lukuisia sijoituksia GP-tasolla. Ruunikko Wenda oli monen kävijän suosikki sympaattisella luonteellaan ja etenkin yhteistyöhaluisena ratsuna. Jäätyään eläkkeelle kilpakäytöstä tamma siirtyi siitokseen periyttäen jälkikasvulleen hyvät mahdollisuudet koulu-uralle. Osa sen varsoista on jäänyt hieman emäänsä pienemmäksi, mutta nekin ovat pärjänneet yhtä kaikki urallaan tästä huolimatta.
eii. Architecht oli menestyksekäs punaruunikko hollantilainen puoliveriorii, joka on isänsä ensimmäisiä jälkeläisiä ja hieman tuntemattomampi nimi puoliverisuvuissa. Ori on poikkeuksellisen hyvä periyttäjä itse, kun ottaa huomioon ettei sen omasta lähisuvusta kolmeen polveen löydy yhtäkään vaativan, saati GP-tason kilpailijaa, mutta se itse on kohonnut kirkkaimpiin tähtiin, samoin jälkeläisistä muutama. Loputkin orin varsoista on pärjännyt matalemmilla koulutustasoilla hienosti kilpaillen. 167-senttinen ori saattaa ehkä olla rakenteeltaan hieman vaatimaton, mutta puutteellista rakennetta on helppo ollut korjata hyvärakenteisilla tammoilla, josta on ollut tuloksena ainakin paremman rakenteen omaavia varsoja, joskaan ei ihan ykköspalkinnon veroisia. Archie teki aktiivisen siitosuran 2000-luvun alussa, jonka jälkeen sen orivarsat ottivat komennon ja ori eleli seurahevosen virkaa pitäen.
eie. Catharin oli ennen kisakauden aloittamistaan hyvän etenkin emän puolen suvun turvin siitoskäytössä ja siltä jäi peräti kymmenen varsaa. Joskin vain neljä näistä ennen kilpailukauden aloittamista ja loput sirotellen ympäriinsä aikakausia. Varsinaisen kisauransa tamma lopetti suhteellisen myöhään, eikä tietääkseni ole ollut siitoskäytössä enää silloin. Rautias tamma polveutuu kahdesta isokokoisesta kouluhevosesta, joten lienee ehkä yllätys ettei tamma itse ole kuin 164cm korkea. Kompaktin kokonsa vuoksi tamma ei sopinut kaikista suurimmille ratsastajille, joka on vähän rajoittanut suosiota kilpakentillä, mutta kyllä se on silti GP-tasolla päässyt kilpailemaan siinä missä isommatkin lajitoverit. Catharin on tämän lisäksi pärjännyt hyvin junioriluokissa vanhemmalla iällä vieden monta ratsastajaa eteenpäin kansallisille kentille.
eei. Democraat oli itse asiassa vanhempiensa ensimmäinen jälkeläinen, eikä sen suhteen ollut oikeastaan sen kummempia odotuksia, koska vanhempien kilpailu-urat olivat vielä oriin syntyessä kesken. Vanhempien alkaessa kuitenkin menestyä näyttelykehissä viestiin Demokin sellaisiin, josta se lopulta nousikin Euroopan sisällä kuuluisahkoksi ja vieraili kansainvälisissä näyttelyissä myös Britanniassa. Myöhemmässä vaiheessa se myös kilpaili ja oli siitoskäyttössä tuolla muutamia vuosia. Punaruunikko 166-senttinen orii voitti lukuisia näyttelyjä ja sai menestystä myös muutamissa isommissa näyttelyissä BIS-sijalla. Näyttelyuransa laajuuden ja omistajan innostuksen vuoksi ratsastusura jäi melko vähälle, vaikka vanhemmat olivat molemmat pärjänneet kouluradalla kiitettävästi vähintään, isänsä GP-tasoisesti ja emäkin vaativalla tasolla. Muutamissa pienemmissä aluekilpailuissa ori kyllä sijoittui mukavasti, mutta kisasi lähinnä helppo A luokkia. Orista oli ehkä ollut lupa odottaa enemmän, etenkin kun sen jälkeläisten kasvaessa niissä oli runsaasti rakennevikoja ja luonnevikaa, joskin mahtui mukaan muutama onnistunutkin luomus. Näiden huonojen varsojen vuoksi Demo kuitenkin jäi pois melko pian siitoskäytöstä ja eläköityi 25-vuotiaana täysin.
eee. Rilandra oli ruotsalaissyntyinen puoliveritamma, jonka suku on kuitenkin puhtaasti kwpn verta edustava. Ruunikko 164-senttinen Rilandra teki hienoja varsoja, jotka olivat kuitenkin usein emäänsä paljon pienempiä Rilandran omien vanhempien tähden, joista emä oli vain reilut 150cm korkea. Pienestä koostaan huolimatta varsat pärjäsivät hyvin kouluratsuina sekä kohtalaisesti myös näyttelyissä ja showluokissa. Myös tammalla itsellään oli hyvät liikkeet ja se on esiintynyt edukseen showluokkien lisäksi vaativissa koululuokissa, suurempi kilpailumenestys jäi kuitenkin näyttelypainotuksen vuoksi saamatta. Hyvät ratsuominaisuudet omaava tamma oli suosittu siitoskäytössä ja hyväluonteisena neitinä se sai peräti yhdeksän varsaa. Näistä osa on kilpaillut koulua aina GP-tasolle asti.
i. SCOVILLE KTK-III
old, 170 cm, cre
ii. Singapore oli voikko 170-senttinen oldenburgori, joka oli hyvän rotutyypin omaava näyttävä ori kullankellertävässä voikossa karvassaan ilman merkin merkkiä. Elegantti ori oli aina osannut esiintyä näyttelyissä edukseen ja oli hienoa huomata, että valtaosa sen varsoista oli perinyt samanlaisen esiintymishalun ja kyvyn kouluratsuiksi. Kasvattajan sydäntä lämmitti vielä erityisesti se, että ori oli suosittu voikkoja tammoja omistavien keskuudessa ja oriin kymmenestä jälkeläisestä peräti puolet on cremelloja tai perlinoja. Koululaatuarvostelussa II-palkinnolle palkittu ori teki hyvän uran kouluratsuna ja kilpaili menestyksekkäästi myös kansainvälisissä kilpailuissa. Orin suvusta löytyy sekä tuntemattomampaa nimeä että tuttuja kilpahevosia. Singapore jätti kyvykkäitä jälkeläisiä, jotka ovat kilpailleet koulua GP-tasolla isänsä tavoin.
iii. Sterling oli voikko 171-senttinen sirorakenteinen oldenburgori, joka on tunnetun kasvattajan jälkeläistöä. Ahkeran kilpailu-uran tehnyt ori omaa vaikuttavan kilpailukalenterin, johon mahtuu useampi arvokilpailu. Varsinkin tuohon aikaan, kun GP-tason kilpailijoita ei ollut paljoa, olivat orin suoritukset ja jälkeläisten syntymä yleinen puheenaihe hevospiireissä. Muutamaan lehtileikkeeseenkin ori taisi päästä. Ori keskittyi pääasiassa kilpailemiseen, eikä omistajalle ollut niin tarvetta käyttää oria siitoksessa, koska se häiritsi kilpailukauteen keskittymistä. Tämän vuoksi Sterlingiltä jäi vain kolme jälkeläistä, jotka kylläkin korvasivat määrää laadulla.
iie. Heliane oli erittäin hyväkäytöksinen rautias oldenburgtamma, joka periytti varsoilleen helppoa käsiteltävyyttä myös. 169-senttinen Heliane kunnioitti kaikenkokoisia ja tasoisia ihmisiä ja oli myös selästä käsin yksinkertainen työstettävä. Hyvän luonteensa ja ratsastettavuutensa ansiosta tamma kilpaili GP-tasolla asti ja sen kahdeksasta jälkeläisestä ainakin kolme on yltänyt samaan. Muutkin ovat toki kilpailleet ainakin jonkin verran koulussa. Helianen uuden omistajan myötä, jota ei kasvatustoiminta juuri kiinnostanut tamma oli pääasiassa kilpailukäytössä ja sai kahdeksan varsaa, joista puolet kasvattajan aikana. Heliane pärjäsi hyvin kansallisissa kisoissa, mutta parempiin karkeloihin ei sillä askellajit riittäneet.
ie. Cayenne tunnettiin hyvästä suvustaan ja ruunivoikko oldenburgtamma myös pitkälti periytti varsoilleen voikkoa väriä, sen kahdeksassa varsassa on kaksi cremelloa joukossa. 172-senttinen tamma oli vaikuttava ilmestys ja isosta koostaan huolimatta lempeä jätti. Hieman siitä tuli esille myös kilpailutilanteissa temperamenttia ja tammamaisuutta, mutta ei mitenkään häiritsevänä osana luonnetta. Yhtä kaikki Cayennen varsat ovat kaikki olleet helppoja käsitellä. Amerikkalaissyntyinen Cayenne vietti kasvattajallaan koko ikänsä ja toimi kilpahevosen uran lisäksi näyttelyissä ja kilpaili myös valjakkoajossa. Tekniikaltaan ja askeliltaan tamma oli enemmän helpon puolen osaaja ja kisaaja, mutta kilpaili kyllä muutamia vaativankin luokan tasolla. Vahvatahtoinen kilpailija teki radalla aina parhaansa ja sen suoritusta oli mukava seurata jo ulkonäön vuoksi. Tammalta jäi kouluratoja kiertäneitä jälkeläisiä.
iei. Goldtanz oli voikko harrasteratsu, joka starttasi muutamia tallikilpailuja kotiseudullaan. 170-senttinen ori periytyy kahdesta kantavanhemmasta, mutta sen omaa sukua ei juurikaan täysiverikasvatuksessa näe. Oldenburg kantakirjaa edustava ori toimi viimeisinä vuosinaan seuramiehen virassa perheen poniruunalle ja kiersi satunnaisesti näyttelyjä. Ratsuna ori oli yhteistyöhaluinen ja periytti samaa ominaisuutta jälkeläisilleen, joita kertyi kahdeksan. Suuremman astutuskäytön pelättiin vaarantavan helpon orin käsittelemistä, vaikka se olikin loppuun asti hyväkäytöksinen, joten pelolle ei ehkä olisi ollutkaan sijaa. Goldtanz kilpaili kouluratsuna vaativia luokkia ja pärjäsi vaihtelevasti.
iee. Cascada oli näyttelykehien ruunikko oldenburgkaunotar, joka pisti ruunat ojennukseen kotilaitumilla. Cascada omasi poikkeuksellisen pyöreän rungon ja sitä verrattiinkin tai erehdyttiin usein luulemaan puoliveriseksi. 168-senttinen tamma oli omistajansa ja kasvattajansa ylpeyden aihe suorittaen nuorena jo vaativan tason liikkeitä koulukilpailuissa. Hyväluonteinen helpon ratsastettavuuden omaava tamma oli vahvaluonteinen, mutta kuitenkin taivuteltavissa työntekoon suhteellisen hyvin opituin keinoin. Tamma kilpaili koulun lisäksi muutamissa pienissä esteluokissa ja huhuttiin että kapasiteettia olisi myös varsoilla ollut estepuolelle, mutta kuitenkin niilläkin päädyttiin lopulta emän tavoin koulu-uralle sitten kasvattajan painostuksesta. Cascada kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se sai siitosurallaan neljä varsaa.
e. RAFINESSE KTK-II, KV-II
kwpn, 166 cm, rn
ei. Westvoorn oli hyvärakenteinen ruunikko ori, joka omasi tarmokkaan, joskin hieman temperamenttisen luonteen. 166-senttinen ori periytti hyvien koululahjojen lisäksi onneksi hieman maltillisempaa luonnetta varsoilleen. Lyhyet sukat joka jalassa olivat Westieksi kutsutun oriin tavaramerkki, joiden ansiosta sen erotti hyvin korkeasukkaisista lajitovereista kasvattajan laitumella. Westie kilpaili lähinnä pienempiä kilpailuja, mutta osallistui muutamiin vaativankin tason kekkereihin koulupuolella. Mitään jymymenestystä ei ori itse kuitenkaan tehnyt radalla, vaikka sen vanhemmat ja osa jälkeläisistä on tunnettujakin kouluhevosia. Erinomaisen kokoamisasteen ori itsekin kyllä omasi, mutta jotenkin sitä ei joko osattu esittää kilpailuissa edukseen tai sitten ori jollakin tapaa jännitti areenalla.
ee. Gawenda oli keskikokoinen puoliveritamma (165cm), joka sopi erinomaisen luonteensa ansiosta junnujen opetusmestariksi ja se johdattikin monen nuoren poneista siirtyjän koulupuolella mestaruuksiin. Lisäksi tamma kilpaili kokeneemman ratsastajan kanssa lukuisia sijoituksia GP-tasolla. Ruunikko Wenda oli monen kävijän suosikki sympaattisella luonteellaan ja etenkin yhteistyöhaluisena ratsuna. Jäätyään eläkkeelle kilpakäytöstä tamma siirtyi siitokseen periyttäen jälkikasvulleen hyvät mahdollisuudet koulu-uralle. Osa sen varsoista on jäänyt hieman emäänsä pienemmäksi, mutta nekin ovat pärjänneet yhtä kaikki urallaan tästä huolimatta.
eii. Architecht oli menestyksekäs punaruunikko hollantilainen puoliveriorii, joka on isänsä ensimmäisiä jälkeläisiä ja hieman tuntemattomampi nimi puoliverisuvuissa. Ori on poikkeuksellisen hyvä periyttäjä itse, kun ottaa huomioon ettei sen omasta lähisuvusta kolmeen polveen löydy yhtäkään vaativan, saati GP-tason kilpailijaa, mutta se itse on kohonnut kirkkaimpiin tähtiin, samoin jälkeläisistä muutama. Loputkin orin varsoista on pärjännyt matalemmilla koulutustasoilla hienosti kilpaillen. 167-senttinen ori saattaa ehkä olla rakenteeltaan hieman vaatimaton, mutta puutteellista rakennetta on helppo ollut korjata hyvärakenteisilla tammoilla, josta on ollut tuloksena ainakin paremman rakenteen omaavia varsoja, joskaan ei ihan ykköspalkinnon veroisia. Archie teki aktiivisen siitosuran 2000-luvun alussa, jonka jälkeen sen orivarsat ottivat komennon ja ori eleli seurahevosen virkaa pitäen.
eie. Catharin oli ennen kisakauden aloittamistaan hyvän etenkin emän puolen suvun turvin siitoskäytössä ja siltä jäi peräti kymmenen varsaa. Joskin vain neljä näistä ennen kilpailukauden aloittamista ja loput sirotellen ympäriinsä aikakausia. Varsinaisen kisauransa tamma lopetti suhteellisen myöhään, eikä tietääkseni ole ollut siitoskäytössä enää silloin. Rautias tamma polveutuu kahdesta isokokoisesta kouluhevosesta, joten lienee ehkä yllätys ettei tamma itse ole kuin 164cm korkea. Kompaktin kokonsa vuoksi tamma ei sopinut kaikista suurimmille ratsastajille, joka on vähän rajoittanut suosiota kilpakentillä, mutta kyllä se on silti GP-tasolla päässyt kilpailemaan siinä missä isommatkin lajitoverit. Catharin on tämän lisäksi pärjännyt hyvin junioriluokissa vanhemmalla iällä vieden monta ratsastajaa eteenpäin kansallisille kentille.
eei. Democraat oli itse asiassa vanhempiensa ensimmäinen jälkeläinen, eikä sen suhteen ollut oikeastaan sen kummempia odotuksia, koska vanhempien kilpailu-urat olivat vielä oriin syntyessä kesken. Vanhempien alkaessa kuitenkin menestyä näyttelykehissä viestiin Demokin sellaisiin, josta se lopulta nousikin Euroopan sisällä kuuluisahkoksi ja vieraili kansainvälisissä näyttelyissä myös Britanniassa. Myöhemmässä vaiheessa se myös kilpaili ja oli siitoskäyttössä tuolla muutamia vuosia. Punaruunikko 166-senttinen orii voitti lukuisia näyttelyjä ja sai menestystä myös muutamissa isommissa näyttelyissä BIS-sijalla. Näyttelyuransa laajuuden ja omistajan innostuksen vuoksi ratsastusura jäi melko vähälle, vaikka vanhemmat olivat molemmat pärjänneet kouluradalla kiitettävästi vähintään, isänsä GP-tasoisesti ja emäkin vaativalla tasolla. Muutamissa pienemmissä aluekilpailuissa ori kyllä sijoittui mukavasti, mutta kisasi lähinnä helppo A luokkia. Orista oli ehkä ollut lupa odottaa enemmän, etenkin kun sen jälkeläisten kasvaessa niissä oli runsaasti rakennevikoja ja luonnevikaa, joskin mahtui mukaan muutama onnistunutkin luomus. Näiden huonojen varsojen vuoksi Demo kuitenkin jäi pois melko pian siitoskäytöstä ja eläköityi 25-vuotiaana täysin.
eee. Rilandra oli ruotsalaissyntyinen puoliveritamma, jonka suku on kuitenkin puhtaasti kwpn verta edustava. Ruunikko 164-senttinen Rilandra teki hienoja varsoja, jotka olivat kuitenkin usein emäänsä paljon pienempiä Rilandran omien vanhempien tähden, joista emä oli vain reilut 150cm korkea. Pienestä koostaan huolimatta varsat pärjäsivät hyvin kouluratsuina sekä kohtalaisesti myös näyttelyissä ja showluokissa. Myös tammalla itsellään oli hyvät liikkeet ja se on esiintynyt edukseen showluokkien lisäksi vaativissa koululuokissa, suurempi kilpailumenestys jäi kuitenkin näyttelypainotuksen vuoksi saamatta. Hyvät ratsuominaisuudet omaava tamma oli suosittu siitoskäytössä ja hyväluonteisena neitinä se sai peräti yhdeksän varsaa. Näistä osa on kilpaillut koulua aina GP-tasolle asti.
Päiväkirja
Otsikko 00.00.0000 Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. |